Näyte kirjasta Kaarnakosken kesä, e-kirja (EPUB)
Ensimmäinen luku
Esimerkkiteksti: pohjan oma näyte, joka vaihdetaan oman kirjan alkuun tuotteen kohdassa Lukunäyte.
Isän talo oli ollut myynnissä koko kevään, ja koko kevään me olimme olleet puhumatta siitä. Kun välittäjä lopulta soitti ja sanoi, että ostaja oli löytynyt, Elina laittoi viestin meidän kolmen yhteiseen ryhmään: juhannuksen jälkeen tyhjennetään. Kukaan ei vastannut kahteen päivään.
Minä ajoin Kaarnakoskelle ensimmäisenä. Tie oli sama kuin lapsena, mutta mutkat olivat lyhyempiä, ja metsä oli kaadettu siitä kohdasta, jossa isä aina pysäytti auton ja sanoi, että tästä näkyy järvi. Nyt järvi näkyi jo kaukaa, ja se näytti pienemmältä kuin muistin.
Avain oli kuistin kaiteen alla, kuten aina. Ovi jumitti, kuten aina. Sisällä haisi kuivunut koivu ja vanha kahvi, ja keittiön pöydällä oli isän lukulasit kirjan päällä, aukeama alaspäin, ikään kuin hän olisi vain käynyt rannassa ja tulisi kohta takaisin lukemaan.
Istuin portaille ja kuuntelin. Kaislikossa joku sorsa selitti jotain toiselle sorsalle. Naapurin laiturilla kolahti vene. Muuten oli hiljaista tavalla, jota kaupungissa ei ole, ja minä tajusin, etten ollut ollut yksin tässä talossa koskaan.
Illalla tuli Anna. Hän toi mukanaan pahvilaatikoita, teippiä ja kaksi pulloa viiniä, ja ennen kuin olimme avanneet ensimmäistäkään laatikkoa, istuimme rannassa ja katsoimme, miten aurinko ei laskenut lainkaan vaan liukui puiden taakse odottamaan.
– Muistatko, kun isä opetti meidät soutamaan, Anna sanoi. – Sinä itkit, kun airo putosi.
– Minä en itkenyt, sanoin. – Sinä itkit.
Hän nauroi, ja minä ajattelin, että tämä kesä voisi olla helpompi kuin olin pelännyt. Se oli väärä ajatus, mutta sen ajattelemisesta oli hyvä aloittaa.
